Johanna Kurkela - Marmoritaivas

Текст песни

Tiedän, että en ole ainut
Jolle tällä tavalla käy
Että toinen on lähellä aivan
Sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri
Niin jäätävän kylmäkin
Ja sydäntä ympäröi muuri
Kiveäkin lujemmin
Tänä yönä marmoritaivas
Kaartuu kattona ylle maan
Kuunvalon ja pilvien leikki
Sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas
Valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni
Muttet sydämestäin milloinkaan
Tunnen yhä kätesi painon
Ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät
On kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen
Ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen
Sua saa taas kutsumaan
Tänä yönä marmoritaivas
Kaartuu kattona ylle maan
Kuunvalon ja pilvien leikki
Sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas
Valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni
Muttet sydämestäin milloinkaan
Tämä ikävä on sellainen
Että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa
Mutta kenties joskus on helpompaa
Tänä yönä marmoritaivas
Kaartuu kattona ylle maan
Kuunvalon ja pilvien leikki
Sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas
Valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni
Muttet sydämestäin milloinkaan