Johanna Kurkela - Salaisuuksia

Текст песни

Muistatko sen lapsuuden kesän, kun aamut tuoksuivat hunajalle
Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää
Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden
Soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
Eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
Huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin
Ne jäljelle jää
Kun kaikki häviää
Ne jäljelle jää
Kaipaatko koskaan takaisin
Piilopaikkaan sinne vilja-aittaan
Sydänyönä alle tähtitaivaan
Niittyvillalla sijattuun vuoteeseen
Sieltä etsin sua uudestaan
Matkalla muistojen valtakuntaan
Missä maailma on ajankultaa
Sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen
Mihin salaisuudet kuuluvat nyt
Minkä aarteen olet sittemmin löytänyt
Vieläkö oot se, jos kipinä saa
Sijan syttyä ja tulena palaa