Juha Tapio - Kaksi puuta

Текст песни

Muistomerkin luona lapset jakoi jengin viisi vastaan viis
ulkona ei liikkua saa iltaisin, mut silti pelattiin
yötä vasten aavikolle ohjuksia riviin laitettiin
Telttakylän laitamilla ihme syntyy aamuun valkeaan
öisen tulen tauottua joku toinen alkuu saatetaan
romahtaneen kerrostalon kellareissa salaa suudellaan
Haparoivin sormin tartuit käteeni,
kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
Haavoittunut taivas täynnä koneita, ja suojaa haettiin
kadunkulman kaaoksessa pienokaiset syliin nostettiin
liput palaa riekaleiksi, savu tunkee olohuoneisiin
Haparoivin sormin tartuit käteeni,
kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
Ja mä hivin lasten huoneeseen ja sammutin yövalon
ne oli peitot jalkoihinsa potkineet
kuinka niiden ohut iho saattaa kestää maailman painon
taivas valui alas meitä kohti vuolain kyynelin,
seisoin ikkunalla, toivon jotakin
Kun haparoivin sormin tartuit käteeni,
ja kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
Haparoivin sormin tartuit käteeni,
kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin