Pyhimys - Intialainen enneuni

Текст песни

Mä herään keskel yötä Intiassa
Mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan
Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa
Ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan
Mä olin tullu siin unes käymään Suomes
Mul on ikävä kotiin ja niin ikävä sun luokses
Teen mitä vaan vuokses ei oo nähty pitkään aikaan
Ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa
Mä sanon «mä tiedän tää on unta, kato vaikka»
Ja aloin ottaa pois mun paitaa ku unessa se ei haittaa
Me oltii ilman vaatteit keskel katuu
Mä pakenin satuu, ku tää todellisuus sattuu
Mä lensin ilmaa et sä tajuisit varmasti et tää ei oo todellista
Vaik itelleni varmaan koitin selitellä
Et mun mieli palaa Intiaan asti
Aamuun jossa tääkin perustuu kai karmaan
Mä suutelin sua
Ku me seisottii alasti Aleksanterinkadul
Mut sä suutelit mua
Jotenki paljon vähemmän rakastavasti
Vaik Darhamsalast asti olin tullu sun luo
Mä kysyin «et sä enää tykkää tosta?»
Sä vastasit et «tykkään», mut se ei ollu totta
Mä tunsi sun eleet paremmi ku kukaa koskaa
Ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta
Ja siin mä makasin takas Delhissä
Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä
Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä
Ja mä tekstaan et «ootsä viel ees hengissä»
Sä vastaat «Meijän pitää puhuu tosiaan
Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas»
Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa
Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa
En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä
Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?
Mä odotan, odotan, odotan, onneton
Ja sä vastaat vaan lyhyesti «On»
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta
Pysähtyy riksat ja lehmät ja muut
Vaik takas tulisin en takas tuu
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta
Se mistä lähin, sitä ei oo enää
Sama maa, mut ei venaamassa ketää
Mä en tiedä selviinks mä himaan Intiasta
Oon kestäny tän kaiken paskan
Aamu kammasta piikkei repimäl
On kiire takas syliin
Mut tää meni ihan yli
En ymmärrä sua hyvi
Me ollaan selviytyjä-tyyppei
Ei selvittäjä-tyyppei
Ja ehkä me ei vaan onnistuttu selvittää niit vyyhteit
Jotka paino ja paisu
Mut enne ku lähdet kerro
Näitkö sä saharas maailman kirkkaimmat tähdet
Kerro mitä kävi
Moikkaa mua mun unessani
Me ei puhuttu sanakaan mun takasi tullessani
Eikä puhutakkaan varmaa enää koskaan
Joskus jotai kaunista voi hautua roskan alle
Ja kai sä muistelet mua silti ihan hyvällä sisimmässäs syvällä
En oo sust aina jyvällä
Ja millo minnekki tiet tääl kulkee
Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Avaan mun silmät, ehkä ihan aiheesta
Riksat jatko taas pärinää
Vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään